Reggae-musiikki

Sotaisa saarnamies

Laiha mies Jamaikalta

Winston MacIntosh syntyi Jamaikan syrjäseuduilla vuonna 1944. Myöhemmin nimensä Peter Toshiksi muuttanut veikkonen oli jo nuorena kiinnostunut musiikista, etenkin amerikkalaisista listahiteistä. Maaseudulta hänen tiensä kulki maan pääkaupunkiin Kingstoniin, ja siellä sen pahamaineiseen slummiin Trenchtowniin, jossa Winstonin ideana oli myydä sokeriruokoa katukärrystään.

Muutto Kingstoniin oli siinä mielessä onnekas, että Peter siellä tapasi kaksi kaverusta, tunnetummilta nimiltään Bob Marley ja Bunny Wailer. Näiden kanssa hän ryhtyi opiskelemaan laulua, ja kolmikko perustukin pian yhdessä kolmiäänisen lauluyhtyeen, jossa Peter soitti myös kitaraa.

Ura urkenee

Melko pian nämä kolme kauniisti laulavaa nuorukaista nousivatkin varsin suosituiksi saarivaltakunnassaan. Reggaeta ei vielä oltu keksitty, mutta skan rytmien mukana kelpasi laulaa kaupungin nurjan puolen arjesta. Menossa oli nk. rude boy – kausi, joka nimensä mukaisesti korosti köyhissä kortteleissa vaadittavaa kovuutta.

Menestys oli suurta jo ska-aikoina, mutta varsinainen megasuosio odotti vuosikymmenen vaihteessa. Tuolloin kolmikko tapasi eksentrisen tuottajanero Lee ”Scratch” Perryn, joka leipoi kolmikosta varsinaisen reggaen suuryhtyeen. Menestys oli niin suurta että tie olisi ollut avoinna Amerikkaan asti. Bunny ei kuitenkaan halunnut jättää kotikulmiaan ja Peterkin koki kapitalistisen suurvallan itselleen vieraaksi.

Maailmanvalloitus jätettiin näin sillä erää Bob Marleyn huoleksi, joka leiviskästään varsin mainiosti suoriutuikin. Peter sen sijaan jatkoi uraansa Jamaikalla, eikä aivan huonosti mennyt hänelläkään. Jo ensimmäinen levy Legalize It saavutti suosiota paitsi kotimaassa Jamaikalla, myös kautta maailman. Siinä ei auttanut edes Jamaikan hallituksen pyrkimys sensuroida nimikkokappaletta, joka ottaa kantaa maassa vallinneeseen tiukkaan politiikkaan kannabiksen suhteen.

Politiikkaa takapotkulla

Alusta lähtien Toshin uraan on kietoutunut paitsi rastafarismia, myös vahva poliittinen juonne. Päinvastoin kuin Marleylla, ei tämä piirre ole milloinkaan jäänyt taka-alalle, Toshin saarnatessa milloin kannabiksen laillistamisen puolesta, milloin ydinsotaa vastaan. Tosh sanoikin aikoinaan haastattelussa, että jollei hän soittaisi kitaraa, sotisi hän vallankumouksen puolesta. Kenties tämä mielessään hän hankki myös rynnäkkökiväärin muotoisen kitaran.

Myös Bob Marley oli kautta uransa sekä poliittinen että uskonnollinen. Hänen musiikissaan kapinallisuuteen liittyy kuitenkin rauhaa rakastava puoli, joka paatoksellisimpina hetkinäänkin kuitenkin saarnaa lopulta yhteisymmärryksen puolesta. Toshissa sen sijaan päällimmäisenä on aina ollut tietty – ainakin verbaalisella tasolla – väkivaltainen juonne. Hänelle hallitus on mätä, samoin kuin valkoisen miehen babylonkin – toisin sanoen koko läntinen kulttuurisysteemi. Näin Tosh on myös ajanut itseään tietynlaiseen nurkkaan, mitä julkisiin tunnustuksiin tulee. Mikä ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta arvostettua Grammy-palkintoa viimeisestä levystään.

Kuolema

Peter Tosh kuoli kotonaan 1987. Hän oli katsomassa ystävineen televisiota, kun aseistetut miehet hyökkäsivät taloon ja tappoivat Toshin sekä kaksi muuta hänen seurassaan ollutta. Muut paikalla olleet pääsivät pakenemaan ja selvisivät vammoilla. Ilmeisesti kyse oli ryöstömurhasta, vaikka muitakin teorioita on esitetty. Murhaaja vangittiin, kaksi hänen apuriaan pääsivät vapaiksi. Huhujen mukaan he kuolivat myöhemmin katuväkivallan seurauksena.