Britti-pop

Stone Roses

Baggys

Stone Rosesin ura alkoi 1980-luvun alkupuoliskolla, mutta varsinaiseen lentoon se kohosi vasta vuosikymmenen loppupuolella. Tuolloin alun punk-henkinen ilottelu oli vaihtunut ensin psykedeeliseen rokkiin ja sittemmin vuosikymmenen lopulla Manchesterin vallanneeseen tanssittavaan poppiin, jota edusti nk. baggy-kulttuuri. Nimi tuli löysistä vaatteistaan, mutta musiikillisesti merkittävämpää oli acid house -elementtien yhdistäminen rockiin.

Nousu, lasku ja uusi alku

Varsinaiseen nousukiitoon Stone Roses nousi 1989, ensimmäisen levynsä ”The Stone Roses” myötä. Oman osansa suosioon toi yhtyeen nöyristelemätön asenne, mikä ilmeni mm. laulaja Ian Brownin esiintymisessä ja puheina maailman parhaana bändinä olemisesta. Molemmista maneereista tunnettiin myöhemmin myös toinen manchesteriläisyhtye Oasis.

Valitettavasti ensimmäistä levyä seurasi nopea lasku. Riitaantuminen levy-yhtiön kanssa hankaloitti asiaa, eivätkä sitä auttaneet yhtyeen jäsenten omatkaan toilailut. Kuten niin monella yhtyeellä ennen ja jälkeen, ongelmia tuottivat ristiriitaiset taiteelliset näkemykset, joista syntyneiden ristiriitojen ratkaisemista runsas päihteiden käyttö haittasi. Asiat kuitenkin saatiin lopulta kuntoon, siinä määrin että yhtye muutaman vuoden tauon jälkeen pääsi nauhoittaman toista levyään. Levy itsessään, ”Second Coming” nimeltään, ei ole huono, mutta valitettavasti aika oli päässyt ajamaan Stone Rosesien ohi. Britti-rockin näyttämöä hallitsi nyt Oasis, eikä 1970-luvun rockista vaikutteita imenyt levy riemastuttanut yhtyeen vanhojakaan faneja.

Loppuvaiheita

Stone Rosesien ura loppui pian toisen tulemisen jälkeen. Tällä hetkellä menossa onkin jo kolmas tuleminen huomattavasti nöyremmällä asenteella tosin.