The Libertines

Kaverit olosuhteiden pakosta

The Libertines -yhtyeen tarina juontaa juurensa 1990-luvun Lontooseen. Siellä kaksi varsin erilaista nuorta miestä kohtasivat toisensa. Nämä nuoret herrat olivat Peter Doherty ja Carl Barât. Ja vaikka heidän perustamassaan yhtyeessä soittaa kaksi muutakin jäsentä, henkilöityy yhtye julkisuudessa lähes pelkästään näihin kahteen.

Unelmia ja kitarahommia

Yhteinen tie ei tuottanut heti laajempaa suosiota. Jotain kuitenkin tapahtui. The Libertines oli yksi ensimmäisiä yhtyeitä joka osasi käyttää hyväkseen internetiä. Sen välityksellä oli mahdollista pitää yhteyttä faneihin ja ilmoitella tapahtumista. Alun perin ajatus olikin ettei mitään etäisyyttä esiintyjien ja yleisön välille ollut tarpeen luoda.

Levyt

Levytysura ei The Libertinesillä ole ollut määrällisesti kovinkaan kummoinen, laadullisesti kylläkin. Levytyssopimus syntyi vasta Strokesien lyötyä läpi ja niin Libertines aluksi tunnettiinkin jonkinlaisena ”brittiläisenä Strokesina”. Kaksi ensimmäistä levyä seisoivat kuitenkin taiteellisesti omilla jaloillaan. Suosio kasvoi nopeasti ja sen mukana myös julkisen elämän haittapuolet. Etenkin Dohertysta leivottiin jonkinlainen koko kansan sylkykuppi, jonka toilailuja saattoi seurata sellaisten lehtien kuin The Sunin sivuilta. Toilailujen seurauksena myös välit Barâtiin menivät poikki, mikä johti yhtyeen hajoamiseen 2004.

Uusi tuleminen

Monista romuttuneista rock-unelmista poiketen on tällä tarinalla kuitenkin onnellinen loppu. Albumi Anthems for Doomed Youth (2015) jatkaa edeltäjiensä tietä, eikä taiteellinen luovuus ole ajan myötäkään ruostunut. Raitistunut kaksikko tekee nyt sitä, mitä teki ennenkin, toki hieman vanhentuneena ja viisastuneena. Mitään varmaa tulevaisuudestaan ei kumpikaan heistä kuitenkaan ole uskaltanut luvata.