60-luvun purkkapop

Synty

Kun 60-luku läheni loppuaan, alkoi rock- ja pop-yhtyeiden kunnianhimo kasvaa. Musiikista oli tullut suosittua. Piti erottua joukosta. Albumeista alkoi muodostua kokonaistaideteoksia, vaikkapa Beatlesien Srg. Pepper’sin tapaan. Samaan aikaan tuotantopuolella havaittiin uusi kasvava kohderyhmä. Nuoret, vasta teini-ikään ehtineet, tai sen alapuolella olevat, nuoret ja lapset. Koska aikuisten rock ei välttämättä olisi ollut vanhempien mieleen – jotka kuitenkin tekivät ostopäätökset ja antoivat rahat – oli kehitettävä jotain uutta.

Tietenkään poprallatukset eivät syntyneet vasta näin myöhään. Edeltäjiä oli, ja oikeastaan Beatleskin voidaan sellaiseksi laskea. Olivathan heidän alkupään laulunsa suosittuja myös lastenhuoneissa. Sanoitukset olivat sopivan viattomia ja musiikki iloista. Tältä pohjalta myös purkkapoppia alettiin rakentaa, olkoonkin ettei sitä heti sillä nimellä kutsuttu.

Sisältö

Purkkapopin tarkoitus oli ennen kaikkea olla mahdollisimman mieleen jäävää ja ytimekästä. Sanoitukset toistivat viattomia tarinoita rakkaudesta ja usein niihin liittyi esimerkiksi makeisiin tai jäätelöön liittyvää kuvastoa. Melodiat olivat lapsenomaisia ja bändit – jos niitä oli – saattoivat olla täysin tähän tarkoitukseen kehitettyjä. Aina kansikuvan pojat eivät välttämättä edes soittaneet itse instrumenttejaan, vaan sen hoitivat taustamuusikot. Mikä ei välttämättä ollut huono juttu, olivathan nämä yksinkertaisen oloiset renkutukset taiten soitettuja ja tuotettuja.

Asema

Vaikka purkkapop jo nimenäkin vaikuttaa halvalta, on sillä kuitenkin ollut oma sijansa musiikin historiassa. Jos progressiivisen rockin esiinmarssi oli kommentti valtavirtaa vastaan, voisi purkkapopin nähdä vastakulttuurin vastakulttuurina. Se myös toimi vaikutteena sellaisille myöhemmille yhtyeille kuin Ramones ja Bob Marley.